Ikääntyneen äidin sairastuessa dementiaan näyttelijä Eila Ilenius eli vielä täyteläisiä työvuosiaan. Tytär päätti kokeilla ennen kokematonta, elämää ilman omaa työtään. "Säästöpossuni joutui laihdutuskuurille. Myöhemmin oivalsin, ettei myöskään eläkkeeni kasvaisi. Kuitenkin sanoisin, että olin etuoikeutettu. Minulla oli nyt mahdollisuus yrittää antaa äidilleni sitä turvaa ja tukea, jota läheinen omainen voi antaa."
Eila ei pidä itseään omaishoitajana, äitihän eli omassa kodissaan kunnes sai paikan ryhmäkodista. Tässä tarinassa kuitenkin myös tuhannet omaishoitajat tunnistavat elämäntilanteensa.
Dementia, opettajamme on rankasta aiheestaan huolimatta viisas, kaunis ja elämänmyönteinen teos. Se ei peittele hoitoalan paineita ja ongelmia, ei myöskään omaisen epävarmuutta ja huolta läheisensä hyvinvoinnista vieraissa käsissä. Kuitenkin tämä äidin ja tyttären yhteinen tarina osoittaa, että vanhus Suomessa voi saada rakastavan, inhimillisen hoidon ja arvokkaan lähdön.
Teokseen on geriatri Taina Hammarén kirjoittanut artikkelin ”Omaishoitajan voimavarat ja jaksaminen”.
