Askeettien pidot

”Leivokset, hunajakakut ja jälkiruoat ovat aiheuttaneet monien haaksirikon.”

Klemens Aleksandrialainen (n. 150–215 jKr.)

Ruoan, syömisen ja terveyden värikäs etiikka on uskonnoissa vuosisatoja vanhaa mutta edelleen ajankohtaista. Syömisen etiikassa ikuiset kysymykset ovat osa arkea. Ruokailija kohtaa lautasellaan elämän ja kuoleman arvoituksen, sillä syömisellä on välttämättä uhrinsa. Elämän ylläpitäminen edellyttää sen tuhoamista. Uskontojen ruokaeetos on lähtenyt tästä vakaumuksesta, mutta niiden tarjoamat eettisen ruokailun mallit ovat yllättäviä ja usein jopa hauskoja.

Askeettien pidot johdattelee uskontojen syömisen etiikkaan, jossa terveys ja ympäristökysymykset ovat osa laajempaa kokonaisuutta. Ruoantuotannossa ja syömisessä punnitaan oikeudenmukaisuuden ihanteet, vuorovaikutuksen taidot sekä työlle annettu arvo. Niissä on kyse luonnon ja ihmisen välisistä suhteista sekä nautinnon säätelystä henkisen tasapainon ja yhteisöllisen hyvän nimissä. Kirja keskittyy juutalaisuuden ja kristinuskon monimuotoiseen historiaan, mutta myös islam ja Aasian uskonnot saavat osansa. Jälkisanoissa vanhat ihanteet – itsehillintä ja siihen perustuva henkinen vapaus – saavat ajankohtaisen tulkintansa.