Mirjam Bollen sulhaselleen Leolle kirjoittamat kirjeet kuvaavat koskettavasti, millaista oli nuoren juutalaisen naisen kamppailu saksalaisten miehittämässä Amsterdamissa sekä myöhemmin keskitysleireillä. Työ juutalaisneuvostossa antaa alkuun Mirjamille ja hänen perheelleen erityisaseman ja takeet säästymisestä keskitysleiriltä. Uhkaava ilmapiiri ja pelko ovat silti alituiseen läsnä arjessa. Öiset tarkastukset, monet kiellot ja rajoitukset vaikeuttavat elämää, jota Mirjam tyynesti yrittää hallita läheisiään suojellen.
Keskitysleirillä rakastetulle omistetuista kirjoitushetkistä tulee elintärkeä keino pitää yllä toivon ilmapiiriä ja jälleentapaamisen unelmia. Nuori Mirjam Bolle kirjoittaa voidakseen kertoa kokemuksistaan, jos ja kun sota päättyisi. Jotta saisimme tietää, emmekä unohtaisi.
Mirjam Bolle (synt. 1917) on asunut vuodesta 1947 lähtien Jerusalemissa. Päiväkirja oli pitkään vain lähiomaisten luettavissa, mutta julkaisemisen jälkeen se on saavuttanut laajan lukijakunnan eri maissa.
