Tehän onneksi tiedätte, kuinka puutarhoihin mennään: uteliaisuutta tuntien, hiljaa tunnustellen ja otollisin mielin. Ja sieltä tullaan – kiitollisena.

Viherturaaja on muun muassa somistaja, paahtaja, keinoemo, isännöitsijä, uittopäällikkö, hämmentäjä, vastaanottovirkailija sekä kotitarvemeteorologi. Mitä kasvien eteen ei tekisi? Turaaja taitaa puutarhanhoidon niksit eikä epäröi jakaa niitä muiden kanssa. Todellinen viherviirupää huolehtii kasvikumppaneiden yhteiselosta, hautaa banaaninkuoret ruusupuskan juurelle, kieriskelee mullassa varmistaakseen fengshuin energian virtaamisen ja saa kaupan päälle silmänsäkin mustaksi. Kaiken tämän hän tekee kärsivällisyydellä, antaumuksella ja puutarhaetiketin halliten.

Oman puutarhan hoitaminen ja puutarhaan liittyvien elämysten vaaliminen on useimmille meistä niin palkitsevaa, että voittoja ei tule miettineeksi. Jo tammikuulla saa tähtitaivaan, helmikuussa pöllön puputuksen, maaliskuussa kaartuvan taivaan ja huikean valon – kevättä päin kurkottuvan puutarhan lupauksen – siinä on jo pottia kylliksi. Eikä vielä ole päästy edes uusien multasekoitusten saati kylvösten pariin.