Runo ystävälle -kilpailu KIPA kirjakaupoissa

Ajankohtaista 8.9.2009

KIPA kirjakauppaketju ja Kirjapaja järjestivät ystävänpäivään ajoittuvan valtakunnallisen runokilpailun, johon osallistuneet runot arvio kirjailija Anna-Mari Kaskinen. Hän valitsi runojen joukosta kirjapalkinnolla palkittavan voittajan sekä kolme kunniamaininnan saanutta runoa.

KIPA kirjakauppaketju ja Kirjapaja järjestivät ystävänpäivään ajoittuvan valtakunnallisen runokilpailun, johon osallistuneet runot arvio kirjailija Anna-Mari Kaskinen. Hän valitsi runojen joukosta kirjapalkinnolla palkittavan voittajan sekä kolme kunniamaininnan saanutta runoa.

 

Anna-Mari Kaskinen kuvaa tuomarin tuntojaan seuraavasti: ”Runokilpailun tuomarin tehtävä oli mieluisa, mutta vaikea. Osa runoilijoista oli jo varttuneita, pitkään runoja kirjoittaneita tekijöitä. Mukana oli myös ala-asteikäisiä koululaisia hellyttävine riimeineen. Kilpailuun osallistuneiden töiden joukossa oli useita korkeatasoisia rakkausrunoja. Koska kysymyksessä oli kuitenkin Runo ystävälle -kilpailu, painotin ystävyyttä käsitteleviä runoja, vaikka raja niiden ja varsinaisten rakkausrunojen välillä onkin veteen piirretty viiva. Kaikista runoista nousi esille ystävyyden suuri merkitys.”

 

Voittajarunoksi nousi keuruulaisen Sylvi Raponruno, joka ohessa: 

”Ystävyydellä ei ole ikää – ei rajaa.

 

 Se syntyy samasta pisteestä

kuin ilo ja suru.

Hyväksyy varjot,

onnen kosketuksen

Katseessa, hymyssä.

Se on pieniä

hyviä tekoja.

 

Sen kestävyyden

 

salaisuus

 

on kuoren sisällä,

 

sillä uskollisuus

 

on sen avain.”

 

Voittaja palkitaan Kirjapajan lahjoittamalla kirjapalkinnolla.

Kunniamaininnan saivat seuraavat kolme runojen kirjoittajaa: Pertti Anttila, Utajärvi, Marja-Leena Kortelainen, Mieslahti ja Sandri Isaksson, Oulu. Kunniamaininnan saaneet palkitaan kunniakirjoilla.  Runot ohessa:

Pertti Anttila, Utajärvi: 

 

"Ystävyyden lyriikkaa,

 

paletilla sekoitus

 

kohtaamisia,

keskusteluja sielujen välillä,

jaettuja salaisuuksia

   

Askelissa omat kaiut

 

ja silti

 

kuljemme käsi kädessä

 

ajan mielettömässä viidakossa

Ystävyys elää monikossa"

    Marja-Leena Kortelainen, Mieslahti:

"Kunpa joku silittäisi

 

hiuksiani vielä hetken

 

ja sanoisi:

Onpas se

 

silkin pehmeää

 

ja kaunista tuo

 

hopean hohto ohimolla.

  

Silloin minä

 

ottaisin sen käden käteeni

 

ja katsoisin kaikki viivat,

  j

otka elämä on uurtanut siihen,

 

lämmittäisin sydäntä vasten,

silittäisin sen ryppyistä selkämystä

ja tuntisin, kuinka sillä kädellä

on tehty paljon hyvää,

 

koska siinä on vieläkin jäljellä

niin suurta lempeyttä

 

ja hellää ymmärtämistä!"

Sandri Isaksson, Oulu 

 

 : 
Kohtaaminen

"Miten me kohtasimme,

 

merkityksetöntä.

 

Elämämme ovat limittäneet

 

meidät toisiimme,

 

kaikki nämä päivät,

 

viikot, vuodet.

Kohtelemme toisiamme

kauniilla katseella,

vahvalla kädellä

 

ja tuulen suuntaa

muuttavalla

ystävällisellä rakkaudella.

 

Kun sinä olet minä,

itket ja vaikeroit.

 

Kun minä olen sinä,

palaset valikoivat

 

toisensa.

 

Sama kivi on

 

meidät synnyttänyt,

Eri puussa

 

olemme kasvaneet.

 

Nyt olemme yksi ja sama,

toisella jalat maassa,

toisella pää pilvissä

ja villi huuto raikuu valoa kohti.

Me olemme kaunista katsottavaa."